Luonto- ja erälinjan hiihtovaellus

30.4.2018

12.4. Torstai, Lahpoluoppal

Norjan Kautokeinossa pienen koulun pihalla ilmassa on hieman alkukankeutta, sillä hetki sitten olimme ihailleet maisemia ja pienen kylän ränsistyneitä mökkejä bussin ikkunoista, mutta nyt sukset jalassa ja ahkiot perässä edessä siintää 150 kilometriä hiihtoa tuntemattomassa erämaassa samat naamat seurana kahdeksan päivää. Kaikkien naamalla loistaa kuitenkin innostunut hymy, joka vain levenee iltaa kohti auringon ja maisemien helliessä mieliämme. Illalla ensimmäisessä telttaleirissä tunnelma on jopa hieman huvittava, kun jokainen nauttii onnellisen näköisenä tästä yksinkertaisesta eräelämästä. Parempaa aloitusta kuin tämä ei reissullamme voisi olla.

13.4. Perjantai

Epäonnen päivä, ainakin pojat voivat allekirjoittaa tämän. Nimittäin ensimmäisenä aamuna kaikki ei mennytkään ihan putkeen, kun pojat olivat laittaneet herätyksen Norjan aikaan, joka on siis tunnin Suomen aikaa jälessä. Lopulta leiripaikalta lähtiessämme aikaa oli aamutoimiin kulunut lähemmäs viisi tuntia, joten olimme pahasti myöhässä aikataulusta. Tästä lannistumatta taitoimme matkaa tuulisessa säässä porotokkia väistellen, ja leiriydyimme yöksi hyvillä mielin kauniille paikalle joen rantaan.

14.4. Lauantai

Pistettiin edellisaamua paremmaksi ja myöhästyttiin vaan tunti aikataulusta. Edessä on yksi reissumme lämpimimmistä päivistä, ja maisematkin on enemmänkin kuin kohillaan hiihtäessämme yhä ylemmäs tunturiin. Matka taittuu kuin siivillä, kunnes joku norjalainen poromies ilmestyy kelkalla eteemme ja ilmoittaa että hänen porolaumansa pitää kiertää kauempaa, jotta tiinenä olevat poronaaraat eivät säihkähdä. Muutama kilometrihän siitä lisää tuli, mutta onneksemme osa norjalaisista poromiehistä on ystävällisempää sorttia, ja eräs heistä teki meille kelkalla valmiin ladun Suomen rajalle asti. Fiilis oli sekä haikea että helpottunut suksiessamme rajana toimivan poroaidan läpi, mutta Suomen puolella nököttävä huussi piristi kummasti monen mieltä, tuntui nimittäin melko luksukselta lumihankeen verrattuna. Illalla vertailtiin kenen nokka oli kaikista punaisin ja naurettiin monet makeat naurut onnistuneen päivän päätteeksi.

15.4. Sunnuntai

Ensimmäinen ja ainut sumuinen aamu, eteensä ei näe paljon nokkaa pidemmälle. Sumusta ja huonosta luistosta huolimatta onnistuttiin lopulta iltapäivällä löytämään itsemme Pöyrisjärven eräkämpältä, jonka pihassa meitä ilmeisesti pidettiin jonkinlaisena nähtävyytenä, sen verran tiuhaan pari heppua räpsi kuvia. Matkan varrella kaksi mummoa oli luullut meitä porotokaksi kun kaukaa olivat katsoneet. Syötiin yhdessä katto päämme päällä, jonka jälkeen ne muutamat epäonnekkaat, jotka omistaa semmosen ”vähän paremman kaverin” lähti kukkuloille etsimään kenttää. Sinnikkäimmät kiipesivät puihin, mikä oli jo sen verran epätoivosen näköstä että me onnekkaat saatiin ihan huolella pidätellä naurua. Mökin sisällä oli myös tunnelmaa, kun porukka seurasi Alina Herralan makkaranmurhausta ja pohti patjojen pierun eristävyyttä. Etenkin Elias Ahon vierustoverit ja alapuolella nukkuva Alisa olivat huolestuneita happitilanteesta. Ilmansaasteista ja Jompen kuorsauksesta huolimatta yö lämpimässä sujui mainiosti.

16.4. Maanantai

Aamulla tunnelma ei aivan ylettynyt kattoon asti johtuen siitä, että jouduimme jättämään jo rakkaaksi tulleen Pöyrisjärven kämpän. Piristyimme kuitenkin nauraessamme Lassille, joka oli yön pimeinä tunteina päättänyt lähtä makuupussissa hyppien ulkohuussiin. Parit nilkkarallithan Lassi kerkesi siinä vetästä ennen ku palasi itsekseen mutisten sänkyyn.

Myös Sailan aamussa oli havaittavissa pilkahdus valoa, kun hän matkalla tarpeilleen oli nähnyt kuukkelin, jonka näkeminen oli hymyilyttänyt vielä huussista palatessakin. Tänä päivänä hiihtomatkaa kertyi ennätyksellisesti noin 35 kilometriä, mutta hyvän luiston, loistavien alamäkien ja kevätauringon ansiosta se ei tuntunut liian rankalta. Auringon jo laskiessa leiriydyttiin Närpiön laavun kupeeseen ja nautittiin nuotiosta ja viimeisestä telttayöstä.

17.4. Tiistai

Hyvin nukutun yön jälkeen hiihtelimme joen uomaa pitkin Hettaan, jossa koitti yksi reissun kohokohdista eli kaupassa käynti. Kaupassa ihmettelimme välissä mikä täällä haisee näin pahalta, kunnes muistettiin että se hajuhan tulee meistä. Jäätelö taisi olla kaikilla pakollinen ostos, jota sitten nautittiin auringonpaisteessa Hetan keskustassa. Jomppe joutui myös ensimmäistä kertaa urallaan ostamaan kesken reissun tytöille lisää wcpaperia, johtunee varmaan tyttöjen suolistojen sujuvasta toiminnasta. Hetasta lähdettiin nousemaan kohti Pyhäkeron rinteitä ja matkalla kohti Sioskurun kämppää pysähdyttiin munkkikahveilla eräässä latukahvilassa, jonka pitäjä kertoi hyviä juttuja ja terassilla vieraili kuukkeli pullaa pihistämässä. Ennen kämpälle saapumista ihasteltiin vielä reissun parhaimpia tunturimaisemia Ounastunturin päältä ja lasketeltiin alas niin meheviä ja jyrkkiä mäkiä, että muutamat meistä vetäs pari mutkaa suoraksi ja otti vähän osumaa hankeen. Sioskurun kämpän pihalla näkyi ehkä koko reissun leveimmät virnistykset, niin hyvältä alamäet oli maistunu. Pojat sai nukkua onnellisesti keskenään varaustuvan puolella, tyttöjen kärventyessä kuin grillimakkarat autiotuvan yläparvella.

18.4. Keskiviikko

Päivän hiihtomatka oli vain säälittävät 11 kilometriä, joten oltiin hyvissä ajoin perillä Hannukurun eräkämpällä. Siellä alettiin lämmittämään saunaa ja kuivateltiin kamppeita uskomattoman lämpimässä auringonpaisteessa. Tutustuttiin myös Tampereen urheiluopiston porukkaan, joka olikin hieman erilaista sakkia. Vedenhaku reissulla Antsan ikä piteni hurjasti, kun Alisan ja Eetun kainaloita myöten lumessa rämpimisen katsominen tukevasti hiihtoladulta dominoita mussuttaen kirvoitti sellaisen vahingoniloisen naurunremakan, että tuntui vatsalihaksissa seuraavanakin päivänä. Ilta sujui rennosti pahimpia rasvakerroksia saunassa pesten, kodassa makkaraa paistellen ja tuvassa porukalla jutellen. Yöllä saimme jälleen nauttia Jompen pitämästä kuorsauskonsertista.

19.4. Torstai

Aamulla varhain kun lunta sateli oli olomme kovin haikea. Viimeinen päivä uskomattomasta matkastamme edessä. Tehtiin verkalleen aamutoimet toisin kuin tamperelaiset, joiden minuuttiaikataulua ja yleistä hätiköintiä oli aika huvittavaa seurata. Lähdimme hiihtämään heidän perässä kohti Pallasta ja turhautumisen tunne tuli kyllä tutuksi kun ylämäissä ne vaan jumitti ja pitkät alamäet käveli. Noh, turhautuneilta nekin näytti kun lopulta suhahettiin niitten ohi. Viimeset kilometrit ennen Vuontispirttiä hiihettiin yhtenä porukkana kaikki lellit ja ihmetelttiin miten nopeasti reissu olikaan mennyt. Kukaan ei päästäny riemunkiljahduksia tai pomppinu ilmaan kun Vuontispirtti ja bussi nökötti meijän eessä. Mutta kyllä sekin sitten iloksi kääntyi kun sai ottaa hikiset monot viimesen kerran pois jalasta ja vilkuttaa tamperelaisten bussille huojentuneina siitä, että jälleennäkeminen on aika epätodennäköistä. Viimeistään kun päästiin saunaan pesemään loputkin margariinit pois hiuksista oli elämä taas mallillaan. Nälkäsinä kuin sudet hyökkäsimme saunan jälkeen poronkäristyksen ja perunamuussin kimppuun, millä olikin aika unettava vaikutus loppuillaksi. Mukava oli kuitenkin viettää vielä viimestä iltaa seurojen, loppupalaverin, iltapalan ja jutustelun merkeissä. Kiitollisina mentiin nukkumaan lakanoiden väliin onnistunut reissu ja seuraavan päivän rax buffet ja candy world mielessä. Jompen sanoin tämä oli paras reissu ikinä.

Viimeisimmät

Opistoblogi – 16.9.2022

Opistovuoden ensimmäinen kokonainen periodi on takana!

Opistoblogi – 25.4.2022

Tällä viikolla aurinkoiset ja lämpimät kelit ovat houkutelleet opiskelijat viettämään aikaa ulkona.

Opistoblogi – 14.4.2022

Tällä viikolla arki on ollut tapahtumarikasta. Viikonlopun teemapäivien aiheina oli Lapsuuspäivä ja Henkinen hyvinvointi.

Opistoblogi – 14.4.2022

Viikon aikana reissattiin sekä laskettelemassa Ukkohallassa että esittelemässä opistoa Oulussa.

Opistoblogi – 1.4.2022

Hiihtolomalta palattiin virkeinä opistolle viettämään tapahtumarikasta viikkoa.

Opistoblogi – 25.2.2022

Viimeisellä jaksolla ennen kahden viikon hiihtolomaa opistolla oli monenlaista ohjelmaa aina grilli-illasta lentopalloturnaukseen.